Kuluttajat haluavat varmistaa kaikkien ostamiensa elintarvikkeiden turvallisuuden, erityisesti niiden suoraan käyttämät maataloustuotteet. Tämän tietoisuuden myötä tarve luoda useita järjestelmiä ja standardeja on ollut välttämätöntä, jotta kuluttajille voidaan taata, että sekä suorat maataloustuotteet että jalostetut elintarvikkeet voidaan tuottaa turvallisesti.
Se on johtunut vaikeasti korjattavaan ekologisen tasapainon vahingoittumiseen ja huoleen siitä, että tulevilla sukupolvilla ei ole tarvittavia ilman, maaperän, veden ja ilmasto-olosuhteita maataloustuotannolle ja ilmaston lämpenemiselle. Toisaalta Maailman kauppajärjestö ja Maailman elintarvikejärjestö, toisaalta kansalliset ja kansainväliset järjestöt, ja toisaalta maiden viralliset viranomaiset ovat alkaneet työskennellä saadakseen osansa tässä asiassa.
Maailman kauppajärjestö on päässyt sopimukseen elintarviketurvallisuuskäytännöistä, jotta voidaan varmistaa kasvien ja eläinten terveyden kansainvälisten standardien turvallisuus maataloustuotteiden ulkomaankaupassa. Terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskeva ensimmäinen yleissopimus on uhan arviointi ja kriittinen analysointipiste, ja toinen on GAP, mikä tarkoittaa hyviä maatalouskäytäntöjä maatalouden tuotantoon.
Maailman elintarvikejärjestö FAO on myös tutkinut hyvän maatalouskäytännön periaatteita. Lopuksi, Euroopan unionin maiden suuret vähittäismyyjät muodostivat eurooppalaisen vähittäiskauppiaiden tuoteryhmän tutkimusryhmän (EUREP) ja vuonna 1999 perusti EUREPGAP-pöytäkirjan (European Retailers Product Working Group Good Good Practices), joka on tärkeä vihannesten ja hedelmien hyvän maataloustoiminnan periaatteiden kannalta. .
Hyvän maatalouskäytännön periaatteet ovat syntyneet näiden ponnistelujen tuloksena. Hyvien maatalouskäytäntöjen periaatteita määritettäessä ensinnäkin ajatus siitä, ettei se vahingoita maan päällä asuvien ihmisten ja muiden elävien olentojen terveyttä, oli olennainen. Tätä seurasi ympäristöolosuhteet. Luonnon vahingoittaminen maataloustuotannon aikana on toinen hyvän maatalouskäytännön periaate. Toinen periaate on maatalouden toiminnan seuranta, valvonta ja pitäminen kestävänä. Kaikki riippuu turvallisesta ja terveestä maataloustuotannosta.
Hyvän maatalouskäytännön periaatteiden osalta voidaan todeta, että kyseessä on maataloustuotannon muoto valvonnassa ja valvonnassa. Tämän järjestelmän periaatteiden mukaiset tuottajat hyötyvät tästä monin tavoin. Koska hyvän maatalouskäytännön periaatteiden mukaisesti laadittuja tukikelpoisuusperusteita sovelletaan ja dokumentoidaan tuottajayritysten tuotantomenetelmiin ja prosesseihin, kaikki toiminnot ovat hallinnassa ja näiden standardien noudattamisen ansiosta tuottajayritysten kädet ovat vahvempia. Koska tuotteet ovat terveyden kannalta luotettavia, kilpailukyky kasvaa ja löytää asiakkaita helpommin. Tämä vaikuttaa myös yrityksen kannattavuuteen.
