Tuottajayritysten tai -ryhmien ensimmäinen työpaikka, joka haluaa saada hyvän maatalouskäytännön todistuksen, on hakea sertifiointielimelle. Tällä tavoin sertifiointiprosessi aloitetaan. Hakemuslomaketta täytettäessä valmistajan on ilmoitettava, millaista tuotetta tai tuotantoaluetta hän haluaa sertifioida. Hyvä maatalouskäytännön todistus ja GLOBALGAP-sertifikaatti voidaan suorittaa samanaikaisesti sertifiointitutkimuksissa. Siksi valmistajat voivat pyytää molempia asiakirjoja, jos ne haluavat. Todistus on voimassa yhden vuoden ja se on tarkastettava uudelleen vuosittain.

Ennen hyvien maatalouskäytäntöjen sertifioinnin hakemista olisi tiedettävä aikaisemmin tuotantoalueella viljellyt tuotteet tai maataloustoiminnot, niiden vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön, ja jos on olemassa riskejä, joita ei voida valvoa, näitä aloja ei pitäisi käyttää hyviin maatalouskäytäntöihin.

Tuottajien olisi tehtävä riskinarviointi ennen hakemuksen tekemistä. Riskien arviointi; maaperän tyyppi, eroosio, pohjaveden taso ja laatu, kestävien vesivarojen saatavuus, maan ensimmäinen käyttö, loisten ja muiden loisten saastuminen ja niiden vaikutus viereisiin alueisiin. Maaperän terveyden suojelemiseksi, torjunta-aineiden riippuvuuden vähentämiseksi ja kasvinsuojelun takaamiseksi enimmäismäärällä olisi tehtävä pyörivä tuotanto.

Hyvän maatalouskäytännön asetuksen mukaisesti sertifiointitutkimukset suoritetaan seuraavan tuoteryhmän mukaisesti:

Kasvintuotanto

ITU-01: Tuoreet hedelmät ja vihannekset
İTU-02: Peltokasvit
ITU-03: Kukat ja koristekasvit
İTU-04: Taimi ja taimitarha
ITU-05: Tea

Eläinten tuotanto

İTU-06: Viljelypohja, nautaeläimet ja lampaat (lypsykarja, nautakarja)
İTU-07: Siipikarja
ITU-08: hindulaisuus

jalostukseen vesieliöille tuotteet

İTU-09: Vesiviljely (kalamoduuli, simpukat)

Sertifiointielimen on oltava elintarvike-, maatalous- ja eläintalousministeriön toimiluvan saaneena tarkastus- ja sertifiointielin. Sertifiointielin tarkastaa hakevat tuottajayritykset tai -ryhmät ja havaitaan, toimivatko ne hyvän maatalouskäytännön kriteerien mukaisesti. Hyvien maatalouskäytäntöjen tärkein piirre on, että maataloustuotteet voidaan jäljittää pellolta kuluttajan pöydälle. Järjestelmä perustuu täysin valmistusyritysten toiminnan ja tuotantovaiheiden kirjaamiseen. Tällä tavoin tuotetta seurataan siitä hetkestä, kun se istutetaan pellolle, kunnes se saavuttaa kuluttajan. Pidetyt asiakirjat pidetään ehdottomasti ja tarkistetaan vuosittaisten sisäisten tarkastusten aikana. Jos sertifikaattia haetaan ensimmäistä kertaa, haetaan aikaisempien vuosien tietoja, mikäli mahdollista.

Sertifiointielimet tarkistavat, ovatko kaikki maataloustuotannon ensimmäisestä vaiheesta tuotteen keräämiseen ja käyttöönottoon liittyvät prosessit hyvän maatalouskäytännön kriteerien mukaisia. Näiden tarkastusten aikana on tarkastettava sekä pidetyt tiedot että tarvittaessa laboratoriokokeet tuotteen laadun määrittämiseksi.
Hyvän maatalouskäytännön todistuksen myöntäminen edellyttää, että yritys läpäisee nämä tarkastukset.